a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 #

erkki melartin - marjatta, op. 79 lyrics

marjatta, korea kuopus
tuo on piika pikkarainen
päätyi karjanpaimeneksi
läksi lammasten keralle
neiti asteli ahoa
lepikköä leyhytteli
käen kullan kukkuessa
hope’isen hoilatessa

marjatta, korea kuopus
katselevi, kuuntelevi
istui marjamättähälle
vaipui vaaran rinteh-lle
tuossa tuon sanoiksi virkki
itse lausui, noin nimesi:
“kuku, kultainen käkönen
hope’inen, hoilattele
tinarinta, riukuttele
saksan mansikka, sanele
käynkö viikon villapäänä
kauan karjanpaimenena
näillä aavoilla ahoilla
leve’illä lehtomailla!
kesosenko, kaksosenko
viitosenko, kuutosenko
vainko kymmenen keseä
tahi ei täytehen tätänä?”

marjatta, korea kuopus
meni matkoa vähäisen
meni marjan katsantahan
punapuolan poimintahan
hyppysillähän hyvillä
kätösillä kaunihilla
keksi marjasen mäeltä
punapuolan kankahalta:
on marja näkemiänsä
puola ilmoin luomiansa
ylähähkö maasta syöä
alahahko puuhun nousta!
tempoi kartun kankahalta
jolla marjan maahan sorti
niinpä marja maasta nousi
kaunoisille kautoloille
kaunoisilta kautoloilta
puhtahille polviloille
puhtahilta polviloilta
heleville helmasille
nousi siitä vyörivoille
vyörivoilta rinnoillensa
rinnoiltansa leuoillensa
leuoiltansa huulillensa;
siitä suuhun suikahutti

siitä meiän marjatalle
kasvoi poika kaunokainen
ei tieä nimeä tuolle
millä mainita nimellä
emo kutsui kukkaseksi
vieras vennon joutioksi
etsittihin ristijätä
katsottihin kastajata
tuli ukko ristimähän
virokannas kastamahan
karjalan kuninkahaksi
kaiken vallan vartijaksi
siitä suuttui väinämöinen
jopa suuttui ja häpesi
itse läksi astumahan
rannalle merelliselle
tuossa loihe laulamahan
lauloi kerran viimeisensä:
lauloi vaskisen venehen
kuparisen umpipurren
itse istuvi perähän
läksi selvälle selälle
virkki vielä mennessänsä
lausui lähtiellessänsä:
“annapas ajan kulua
päivän mennä, toisen tulla
taas minua tarvitahan
katsotahan, kaivatahan
uuen sammon saattajaksi
uuen soiton suorijaksi
uuen kuun kulettajaksi
uuen päivän päästäjäksi
kun ei kuuta, aurinkoa
eikä ilmaista iloa.”
siitä vanha väinämöinen
laskea karehtelevi
veneh-llä vaskisella
kuutilla kuparisella
yläisihin maaemihin
alaisihin taivosihin
sinne puuttui pursinensa
venehinensä väsähtyi
jätti kantelon jälille
soiton suomelle sorean
kansalle ilon ikuisen
laulut suuret lapsillensa

- erkki melartin lyrics

Random Lyrics

HOT LYRICS