a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 #

thonoslono - boossi feat. maksimi voima, henry who?, pianomies & eetee lyrics

[verse 1: thonoslono]
en hae mainetta, en mammonaa, en kunniaa
en kammoja, en mimmejä, en almuja
en loppuelämän vammoja
ei tarvita mammoja, eikä panoja
eikä kanoja, eikä paloja, eikä haippia minkään takia haeta
en hae haippii enkä mä sitä vaadi
oon suomiräppijätti mul on tyylit hiton taagit
gettotyylit on varma poka, levymyynti on hiton kova
hiekkadyynit ja fibaloma, rykäryynit vai rommikola
sitä kun miettii: pitääkö diettii? stumppaako röökin? imeekö höögit?
alkaako bodaa? naulaisko kiinni looda vai hatkat kokonaa?
ei tarvi kelaa, kahta kertaa
hammasta purin, näin jo mielessä kuvin oli jo pojilla kupitkin nurin
tekiskö ees mieli radoilla puupparoida?
ympäri ämpäri pumpata poikaa, gettosk-mppaa ottaa?
ei mun aina tarvi, mul on jo pari skidiä
him-ssa hirvee vilinä pitää miehen vielä tiellä
duunista himaan ja himasta duunii
yksityisyrittäjyys on raskainta vapautta, hitto mä luulin, kiertäväni koko maailman, lentäväni tuol taivaal
seilaavani meril laival, ei aivan, ei aivan
vaik juuret tulee kaukoidästä, ei ollut tällä perheenisällä
ikiliikkujaa kehon sisällä, joskus oon viel lentäjä
mä katon eteen ja taa, vakoilen mitä ennustetaan
ja muistelen, muistoja takas ei hevillä saa
uusia nimiä, uusia naamoja, kaikki on sulle uusia hahmoja
vanhoja nimiä, vanhoja raatoja, kaikki on mulle vanhoja naamoja
se on pois, sekä tulee sut handlaa, kantaa kuonaa ja pilkut maalaa
se on pois joka tiputtaa näin, tyyleillä tietenkin peruutan päin

[chorus: eetee]
oon seilannu maita ja mantuja
kattonu horisonttiin
monesti tippunu satulasta
oppinu uudestaa konttii
ei kysymystäkään siitä kuka minä oon tänä päivänä, (shiit)
mä oon boossi, mä oon boossi
ja ajattelin pysyy äijänä (nii!)

[verse 2: maksimi voima]
tätä nyt viistoista vuotta takana
ja myöntäs täytyy rankata
ja välillä saa miettii, pitäskö poistuu building on bussii pakattava
mut oonks mä skagaamas vai siis päätin et takana ja
ulos hasta manjana, ja taana mun vastata täytyy haastajana
olen valinnut suuntanani, koulukuntanani mahajana
jättäny taakseni pahat tavat
luulona saatanan jakajana
ei oo, tiedän mä kehittäny jopa tämän itse oon
se ei oo este vaan hidaste mentävä vaan sen ylitse on
vaikka ei kertyny hyvän jätkän pisteit oo
ystävii, ihmettelen et miks teit on
kun enemmänkin välillä, kun ching chang chong
niin jumissa, jumissa, siitä kyl viitteit on
tehty mikä tehty nyt on
ei toivo silti ehtyny oo
uuteen lentoon, uuteen rentoon poljen
mä valmis oon
nyt vähemmän editoin
ja enemmän meditoin
annetaan mennä vaan täysillä vielä kun voi, mä levitoin
tältä se tuntuu kun kunnolla levitoin vähä
melkonen vuoristorata on tää
välillä mielekäst, välillä pelätään kunnes sä näät
hui, että tääl ollaa vaan retkel, että sä elät vaan hetken
että sä itse t–t sen, suosittelen et meet vaan eteenpäin
sen sijaan et sä jättäsit sen kesken
elä ja vedä vaan täysillä se
äläkä pelkää et tuut katumaan jälkikäteen ku jäljellä elämä edessä, mutta sitäpä se
tule mun mukaani tälle mun tripille
pitele kiinni niin pistän mun minimit eli ne överit
niinku jo sanoo mun nimikin
ai mikäkö mun nimi siis? maksimi!
mun nimeni mukana nimee lapsiki
mun nimeni mukana tuo onnee ja m-ssiiki
parha-ssa perheessä kaksikin, maksimi, juniori, seniori, muista tää kun saat skidin
taas rapaa äijä teki itellee
ihmettelen itekin et mitenkä mä tämän teen
se mitenkä mä räppään ei tee eroo siihen mitenkä mä elän tääl
välil vedän läpäl, ei oo vakavaa kaupantekoo tää elämä
ja taas vedän mä korren pidemmän
tulen aina tekemään mitä haluun, minne haluun menemään
sanon vielä kerran herra perälää ei pidellä
oon epic jäbä

[verse 3: henry who?]
pari ekaa piirrettä, jotka huomaan
naururypyt hymyn ja kyvyn
sukeltaa syvälle sisälle itseen
syvään tuntemattomaan tehdä hypyn
sillä vaikka avaruus, tähdet ja kuu, meri
pohja kaikki vielä tutkimatta
elämässä malttaa olla huhkimatta
eikä tän valokuvan pinta oo mattava
naurava, kiiltävä, hymyilevä, siintävä
kädessä, nehän mahtaa t–tte riittävät
piirtävät, tulevaa mammonaa, kiittävät
tonne palaa, yhteen liitävät
valkokankaalle elämä raollaan
parhaillaan murheet selätän
oon niitä askelen edellä
pelätään ettei elämä elätä
edessä vedessä näen kuvajaiseni
itteensä uppoaa, teen kaikkeni
jotta palaa välillä vaikeesi aiheesi
lopulta kattoo, se on ammattimaisesi
polarit–t-t, ent-t–tiks
tässä vaiheessa, ootsä beesis?
uudessa elämäntyylissä freesis
[?] ympäri tekstii
elä en tässä ja nyt
meet toden heräät henkiipi, menoi, niitä entisii
tulee niit hetkii tehden, pitkii sisäsii rautaisii retkii
kauniita ku lilja, kätkee elämän sisälle ku aurinko viljan
kuolleen jokaselle hetkelle aukeaa, tyhjentää kirja
korkeepa syvennystä, näkemystä, elämystä
kaiken kattavaa kosmista visioo
henkisillä, syvillä, linnoittava sinne missä taivaan isi on
aina voi kysyä itteltää, mitä tehny sillä arvokkaalla elämällään
jonka jumala on antanut, vastuuni kantanut, nytten mä makaan mun selällään
kiitävii pilviä, konte-bloodii, ajatuksia tuolla puolella toinen
tosin olin pummi, aikamoinen
mutta jumala anto toisen toimen
salaperänen ja mystinen
skorpparin luovien lystien
kuoleman teema, aikojen synkkein kohtii jatkaa murtosta pyrkien
vaikeet on sanoo kuka oon, se on entten tentten, ketkä vajuu uskoon
en tämä enkä tämä, jotka [?] paljastukoon
valkeus ainoo, pysyvyys muutos
hyväksyn hetken, eikä vaivaa puutos
tilaat siitä ettei mikää riitä, ku kaikesta kiitä
humiseva hurmos!

[verse 4: pianomies]
kun olin pieni tuuli tulevaisuudesta
puhalsi kyläni liekkeihin, kuuliaisuudesta
ajelin kostoksi pääni, kiiltoon ja viilloin
sukelsin, uneksin ja hieroin siihen mobilatii
silmissä näin kasvavan itseni mieheksi, koti jäi pieneksi
taakse tielleni osui vuoroin vasemmalta, vuoroin oikeelta uusi polku
olisin katujen mies, valkosten tabujen mies
harvojen sanojen mies, salaisten alojen mies
johtasin m-ssoja sanoilla -mies
keisarin vanhaa päiväkäskyä kansa kuulee muttei unoha nähtyä
sammuta savu, tuli tuli tehtyä, riistä aistisi, anna niiden elpyä
unohda raha, anna sen kertyä, laula ääneen suosion ääreen
luumooja, runojen, punoja: tuo kansainlääke
kauppaa aivojen välittäjäaineilla, ratsasta valheella
ihmiset seuraa valkosta peuraa, mikä ei enää vaimenna
tunge totuus syvälle naisen kohtuun, kasvata lapsi kuin feimi
hengitä sisään, päästä potku, keskity tarinaan, piilota loppu
nuori muukalainen astuu esiin, kätkien kasvot
peräkkäin kaikki tuotantokaudet ja jaksot
vuotavat ulos miehen silmistä, ihmiset rivissä
nyrkit pystyssä, huutaen ääneen, riisuen kilpiä
alamaiset orjina tyyleille, vajoom-ssa ikuiseen syvyytee
hukuttautuen kylmyyteen kunnes nielasit unikon kyyneleen
alamaiset orjina tyyleille, vajoom-ssa ikuiseen syvyytee
hukuttautuen kylmyyteen kunnes nielasit unikon kyyneleen

- thonoslono lyrics

Random Lyrics

HOT LYRICS